Oltiin oltu Rollan länsirannalla Seiti jahdissa, josta olimme saaneet edellisenä päivänä 23kpl isoja, välillä 6-8,5kg
olevia seitejä. Paluumatkalla, kun olimme ajaneet noin 30 minuuttia kohti kotivuonoa (Grov) aikomuksena mennä SUORAAN PYSÄHTYMÄTTÄ
saunomaan, päätin kuitenkin vielä pysähtyä Rollan eteläosassa jyrkän rinteen alla, jossa oli kivivyörymä joskus tapahtunut suoraan
mereen.
Paikalla oli vettä noin 18 metriä kaiun mukaan. Laitoin pilkiin syötiksi seitin pään ja laskin pilkin pohjaan. Jyrki kanssa
hetken moitittuaan pysähtymistä, päätti sitten kokeilla uutta Okuman Titus kelaansa ja laittoi kaikki mahdolliset hilavitkuttimet,
väsytysvyötä ja valjaita myöten ja rupesi näyttämään kuinka kela/vapa yhdistelmä pysyy hyvin väsystysvyössä ...jopa ilman käsiä...
Ja tietty... kun siinä hakkasi aikansa pilkillä pohjaa.... Iski siihen jotakin. Jyrki kelaamaan siimaa sisälle ja sanoi, että varmaan
Turska mutta kuitenkin on varmaan isompi, kun pitää jarruakin kiristää...
Siinä sitten jonkun ajan päästä ihmettelimme veden
pinnassa pärskivää hirmua ja kolmas kavereistamme Antti sitten koukkasi pedon veneeseen ja suoraan laatikkoon. Kala oli kiinni leuan
alta, joten oli jäänyt satimeen ylösvedon aikana... Äkkiä vaan pappia päähän ja tuntui kissa pikkuhiljaa rauhoittuvan...
Se oli ensimmäinen kokemuksemme kissasta ja luettuamme tarinoita siitä, emme juurikaan uskaltaneet siihen koskea.
Rannassa sitten otettiin kuvia ja kun noin 2 tunnin päästä pyyntihetkestä, rupesin sitä fileoimaan ja olin saanut toisen fileen irti,
veti kala vielä itsensä täysin kippuraan ja losautti vielä leukansa kerran kiinni. Hieno kala, mutta pirun ruman näköinen...
toisaalta hyvin kauniin värinen kylläkin.
Pekka Laine alias Fiskare |
