Saavuimme Lyngeniin, Nord-Lenangeniin iltamyöhällä ja pääsimme majoittumaan Lyngen Havfiskesenterin mukavaan ja todella hyvin varusteltuun mökkiin. Aamusella kalaan, veneeksi saatiin liki kuusimetrin alumiinivene 50hp nelitahtikoneella.

Veneen opastus oli todella asiallinen, lisäksi täytettiin vakuutuspaperit ja vuokrasopimus. Talolla olisi ollut tarjolla sekä kelluntahaalareita että liivejä, lisäksi myös kalastusvälineitä. Venesatamassa oli myös erittäin asialliset kalankäsittelytilat, vaa'at (aina sataan kiloon asti) ja mitat sekä kuivaushuone (jota tarvittiinkin iltasella...)

Aamusta oli tyyntä ja ajoimme noin neljän merimailin päässä oleville pakoille, vain todetaksemme että kalat eivät olleet kotona. No, kalat olivat varmasti kaikonneet tulevaa säätä, joka lievästi yllätti. Viiden minuutin aikana nousi noin 20m/s tuuli, joka lennätti meren pintaa vaahtona vaakatasossa ja matkaa vuonon suojaan oli lähes viisi merimailia. Olivat muuten pitkät ja tuskalliset merimailit, välillä tuntui että hengissä ei selvitä.

Vuono saavutettiin ja kolme merivesipestyä äijää marssi rantaan, jossa paikan emäntä ja muutama muu henkilö odottivat meitä sydän kurkussa. Kas kun tuuli lennätti sadetta ja merta sen verran rasakasti, että näkyvyyttä oli vain rapiat parisataa metriä. Kuvia ei sattumoisin tästä kelistä ole, piti keskittyä ihan vaan rantaan pääsemiseen. Onneksi veneessä oli GPS-kaiku, ilman GPS:n karttanäyttöä ei olisi ollut mitään tietoa ajosuunnasta mitättömän näkyvyyden takia. Kotivuonon rannat alkoivat näkyä vasta 200-300 metrin päästä. Paikan emännät ja isännät arvelivat tuulen olleen puuskissa 24-26 m/s.

Nyt 23:00 tuuli jatkaa puhaltelua, mutta huomiseksi on luvattu vain heikkoa tuulta. Toivottavasti! Saalis: yksi turska ja yksi keila. Eli tyhjin reissu ikinä.

Paikan emäntä kertoi, että ennen kovaa keliä kala lähtee pois matalilta ja rannoilta ja niin tuntui tosiaan tehneen.

Tämä päivä (tiistai) valkeni komeasti tyynenä, vettä tosin sateli ja satoi tasaisesti koko päivän muttei liikaa.
Lähdimme aamuseltaan kalaan tankattuamme, myrskypöristelyssä paloi tankillinen bensaa. Sydäntä kylmäsi todeta että tankki oli lähes kuiva, tankkaus myrskyssä olisi ollut ehkä liian vaikeaa.

Raavimme rantuuksia, muutamia pakan reunoja ja kokeilimme syvemmältäkin, aina 150 metriin asti. Kalaa ei vain oikein tullut, mutta sen verran kuitenkin, että keilaa, turskaa ja koljaa saatiin. Suurin keila tuli 150 metristä ja kostoksi maitohapoille menneestä kelauskädestä paistelenkin sitä nyt pannulla turskan kanssa. Jäämeren kalaa paprikakastikkeessa. Hyvvää tullee!

Kalapaikkoja on paljon, ne ovat kohtuullisen lähellä mökkejä ja veneissä on Eaglen kaiku/gps-plotterit johon ottipaikat on merkitty.

Kalansiivoushuone on todella hyvä, tilaa on useammallekin perkaajalle. Lisäksi täällä myydään "flight box":eja eli suuria kannellisia styrox-astioita, joissa saaliin saa varmasti umpijäässä kotiin asti.

Kertakaikkiaan mainio paikka ja ammattitaidolla hoidettu.

Päivä oli kaikenkaikkiaan hieno. Matkakumppanimme Juha sai elämänsä ensimmäiset turskat, koljat ja keilat niinpä hymy oli herkässä. Juha sai myös "kielen", jota äimisteltiin porukalla.

Huomenna testaamme ennen kotiin lähtöä pikkuvuonon, jossa olemme. Mielenkiintoisia paikkoja, vuorovesivirta ja hiekkapohjaa, saas nähdä mitä tulee...

Illan hämärtyessä tuuli on edelleen tyyni, toivottavasti huomenna olisi näin hieno keli!

Viimeinen päivä Lyngenissä valkeni kauniina ja lähes tyynenä. Aamupäivä meni kamppeita pakkaillessa ja mökkiä siivoillessa. Puolenpäivän aikoihin lähdimme neljän tunnin pikasessiolle Sejbakkenille ja siitä rantoja pitkin takaisin.

Kalan tulo oli heikonsorttista, veneeseen nousi koljaa, turskaa ja keilaa, vaan ei yhtään mainittavan kokoista. Pakko se on uskoa, kalastus syksyllä on ailahtelevaa kuten kelitkin.

Paikallisia näkyi jonkin verran pilkkimässä puna-ahventa noin 170 metrin syvyydestä, mutta itse emme ruvenneet kelaamaan abborreja tästä syvyydestä. Näyttivät käyttävän isoja veneen laidassa olevia juksakeloja, joiden rummun halkaisija on noin puoli metriä. Tavallisella hyrrällä noista syvyyksistä kelatessa saa ranteet kipeäksi.

Kävimme myös kotivuonon pohjukassa, jossa on muutoin matalaa mutta keskellä on parinkymmenen metrin monttu. Mahtava paikka, mutta kalaa ei tullut ainakaan laskuvedellä. Pilkkivät kuulemma täällä talvella jäältä. Pitänee käydä maaliskuussa...

Lueskelin ennen lähtöä saalistilastoja Lyngen Havfiskesenteristä kesältä 2005, tässä mainittavimmat:

Toukokuu (hiljainen sesonki, alkukesä...)
19,5kg turska
14,5kg turska
13,5kg turska
10,7kg kissakala
10,5kg kissakala

Kesäkuu
10-11kg turskia lähes päivittäin
8-10kg kissakaloja useita
muutama +/- 10kg pallas, pienempiä useita

Heinä-elokuu
10-25,5kg turskia, useita
9-55,5kg pallaksia, useita
5-9,5kg kissakaloja, useita

Eli ei kuitenkaan ihan tyhjä paikka. Elokuussa vuono kuulemma kuhisi kalaa, etenkin suurta seitä 5-15 kg. Jostain syystä saalistilastoissa ei ollut merkitty yhtään seitä.

Hieman faktaa paikasta:
5 mökkiä joissa kussakin kolme makuuhuonetta kahdelle sekä kaksi varasänkyä, erittäin hyvä varustelu. Uttern-veneitä 40-50hp nelitahtikoneella, osa hytillisiä. Kaikissa GPS/kaiku. Yksi suuri alumiinivene (n.6 metriä) näitä on tulossa kaksi lisää. Itse käytimme tätä venemallia ja parempaa emme ole nähneet.

Hinnat eivät ole ihan kalleimasta päästä etenkin jos on liikkeellä isommalla porukalla. Iso alumiinivene ottaa hyvin kolme kalamiestä, Uttern-veneissä saattaa tulla kolmella pyytäjällä siimasotkuja.

Hinnat löytyvät osoitteesta http://www.lyngenhavfiske.com/